Kaikki muu paitsi purjehdus...

Kaikki muu paitsi purjehdus...

Vene ei ole minun, enkä varmaan saisi sitä kolhimatta irti laiturista. Samaiselta elokuiselta retkeltä kuin aikaisemmat vaaput.
Merikotkiakin näkyi, mutta niissä kuvissa ei ole paljon näytettävää, se piste taivaalla vaatii paljon mielikuvitusta paljastuakseen merikotkaksi.



Kuvailin tuossa viikonloppunakin, noin parikymmentä kuvaa, mutta roskiin meni kaikki.
Yritin orapihlaja-aidassa hyppiviä lintuja kuvata, mutta harmaa keli ja pitkä etäisyys teki tepposet, eikä saaliina ollut yhtään terävää kuvaa. Valotusjat liikkuivat luokkaa 1/25s vaikka herkkyys oli ISO 800. Zoomin 300 mm kinovastaavuusasennossa, ei saanut pidettyä kameraa tarpeeksi vakaana, niilläkään kerroilla kun tirppa olisi ollut hyppelemättä oksalta toiselle.

Edit:
Luovutan, en onnistu saamaan kuvaa aukeamaan isompana, syytä en tiedä.
Kuva ladattu ja poisttetu (albumista) neljästi. koko pitäisi olla 800*1067

Edit2: Kuva ladattu hiukan pienempänä ja ei ole siirretty kuvan paikkaa enää latauksen jälkeen, nyt toimii.

Vaappuja

Yhä pysytään vanhoissa.
Elokuussa kävimme purjehtimassa tuttaviemme kanssa heidän veneellään.
Saaressa käydessämme löytyi vanhan kelon kyljestä pari uistinta, ja tottakai siitäkin piti kuva räpsäistä.

Eivät luultavasti olleet tämän kesän unohduksia, mutta käypiä pelejä, kait...

Arkiston kätköjä

Taas arkiston kätköjä.

Sitten historiaa.

Minä olen kuvannut aina, mutta ikuinen rahapula on aina aikaansaanut puutteen välineistä.

Joskus -70 luvulla käytin äitini Bellaa. Tuo rullafilmikamera, johon sai kahdeksan kuvan filmin, oli äitini -58 ostama kamera.

Joskus -80 ostin oman kameran. Agfa 100 Sensor kasettikameran. Kamera teki neliön mallisia kuvia, ja oli kiinteästi äärettömään tarkennettu halpispokkari. Kamera varastettiin myöhemmin siskoltani Porin Yyterissä juhannuksena.

Seuraava oli kinofilmiä käyttävä Fujica, toki edelleen kiinteälinssinen, kiinteästi äärettömään tarkennettu pokkari, jossa oli jo sisäänrakennettu salama ja automaattivalotus.

Samalla lainailin ahkerasti veljeni Fujican järkkäriä, johon tosin oli vain yksi 50mm linssi.

Oman pokkarini salaman rikkoonnuttua, käytin pitkään silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kameraa, Kodakin kinofilmiä käyttävää pokkaria.

Joskun 90-luvun lopulla ostin Olympuksen APS-pokkarin, jossa oli jo 24-70mm kinovastaava zoomi, ja erilaisia kuvausmoodeja, niin sanottuja kukkahattumoodeja.

2000-luvun puolella, 2005 taisi olla, ostin Olympuksen 5 miljoonan pikselin digipokkarin. 28-78mm kinovastaavalla zoomilla, ja kukkahattumoodeilla. Hyvin pian oston jälkeen tuskastuin kameran olemattomiin säätömahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Jo filmipokkareissa pystyin valitsemaan herkkyyden ostamalla herkempää filmiä tarvitessani, mutta tuossa pokkarissa ei ollut manuaalisäätöä herkkyydelle, vaan kamera arpoi sen itse.

Sitten olikin vain ajan ja rahan kysymys, milloin ostan halvan järkkärin

Alla on yksi kuva joka on otettu tuolla Olympuksen pokkarilla pannaamalla. Suljinaika 1/10s, F3,0 ja herkkyys ISO 125.

Edit: Jostain syystä en saa Bellan kuvaa aukeamaan isompaan ikkunaan, mutta menetys tuskin on suuri.

Edit: Onnistuihan se, syytä vain ensimmäisen epäonnistumiseen en tiedä.

Veijo Rönkkönen, taiteilija omasta halustaan.

Veijo Rönkkönen, taiteilija omasta halustaan.
Itseoppinut patsaspuiston pitäjä Koitsankoskelta.

Kesälomalla ajelimme Itä-Suomessa, ja kävimme katsomassa hänen patsaitaan.
Omalla pihamaallaan patsaspuistoa pitävä V. Rönkkönen ei kerää pääsymaksuja, ei edes kolehtia vieraskirjansa yhteydessä.

Patsaita on satoja, osa sammaleen ja kasvuston peittämiä, osa melko uuden näköisiä. Aineksina on käytety muun muassa tekohampaita, kelloja, kolikoita, jne.

Kävimme toki myös kulttuurista nauttimassa Retretissä, mutta Retretin luolissa tuli olo, että Veijo on noista taiteilijoista täyspäisin.

Kannatta käydä Veijon patsaita ihmettelemässä jos sielläpäin liikkuu.

Valokuvauksellisesti ei kuvat ole ihmeellisiä, pokkarilla olisi saatu ihan samat aikaan.
Syytän harmaata keliä ja muita ihmisiä jotka yritin pitää poissa kuvista.
Liitteenä olevat muutama kuva patsaista on vain osa ottamistani, mutta tuo esiin tyylin ja patsaiden lukumäärän.

Mölkky

Taas arkistosta testikuva.

Tänään olisi paistanut täälläkin aurinko, ja ollut mukava tuuli aaltojen kuvaamiseen.

Ei sitten ennen auringonlaskua ehtinyt minnekään

Jatketaan arkistojen kätköistä löytyneillä kuvilla.

Mölkyn heitto on kuvattu juhannuksena, illalla noin kello 21.30. Kuva on täysin käsittelemätön, vain pienennetty.

Käytetty kahta salamaa, kamerassa kiinni Olympuksen FL 36, ja oikealla edessä Sunpackin vanha salama orjakennolla.

Orjakennon vuoksi salamatäsmäys on heikko, joten suljinaika on vain 1/80s, josta johtuu liike-epäterävyys väärinpäin. Olisi ollut hitunen varaa kiristää suljinaikaa, ehkä 1/100s olisi mennyt vielä.

Olisi tietysti voinut kokeilla sulkeutuvan verhon täsmäystä, mutta hei kamoon, oli juhannus, ei tullut mieleen.

Edit: Lisätty tavuviiva

Nostalgiaa

Nostalgiaa, ja kivaa sellaista.

Omistan yhä nuo vanhat laitteet, ja ne toimii.

Harman Kardon pyöriin ja pelittää, takaisinkelaus on hiukan heikentenyt, luultavasti kovettuneiden kumirullien takia.

Technics pelittää täysin, minulla on jopa varaneula siihen jemmassa.

Alunperin kuvat otettiin jalustalta syvyysterävyyden kokeilumielessä. Nyt ne näytetään täytteenä koska täälläpäin sataa, ja mielikuvitus on jumissa.

Tuossa tilaavievässä vanhanaikaisessa stereoräkissä on lisäksi Onkyon viritinvahvistin ja JVC:n cd-soitin, suoraan -80 luvun puolivälistä. ( Vieläkin harmittaa kun vaihdossa Onkyoon annoin pois -70 luvun Yamahan jalopuukuorisen viritinvahvistimen, se rahapula....)

Pistäisköhän jotain soimaan.....

Jäätä ja pimeää.

Jäähallit, nuo energiasyöpöt, joissa tehdään jäätä koneellisesti 4000-5000 neliöön, ja samalla hallia lämmitetään että yleisöllä olisi mukava olla.

Tai siis näin liigan halleissa, toista ovet ne pimeät aaltopeltihallit joissa junnut ja muut pelaavat. Niitä ei lämmitetä, sehän olisi haaskausta. Eikä niissä turhaan valojakaan poltella, tulee kalliiksi!
Täällä rannikolla oli luonnojäätä viime talvena yksi viikko. Viikoksi saivat jäädytettyä läheisen kentän, sitten se suli pois. Halleja siis tarvitaan yhä lisää, koska ennustajien mukaan lämpimät talvet ovat tulleet jäädäkseen. Miten tämä sitten liittyy valokuvaukseen? No siten että minä kuvaan paljon noissa pimeissä luolissa, ja yritän pärjätä niillä varusteilla joita on. Tuo kuva on otettu elokuun alussa, Kanadan joukkueen vieraillessa täällä pelailemassa. Ei heitä isoon halliin päästetty, koska liigaseura ei anna maalata kenttään ringetteviivoja, häiritsee kuulemma. Onneksi Lahdessa eikä Mestiksessä häiritse.

Tuo kylmä, pimeä halli on surkea paikka kuvata, vaatisi valovoimaa lisää, vähintään sen f2,8 putken. Ehkä sitten joskun kun voittaa lotossa, tosin ensin pitäisi alkaa lotota...

Exif kertoo:

Joku muuten voisi minulle kertoa mitä tarkoittaa High gain up? En ole sellaista säätöä kamerasta löytänyt.

Orkku

Tulee ainakin blokiin katsojia, jos meinaan hakusanan perusteella saapuvat!

Kuva on muutaman viikon takaa, ihan kotinurmikolta, jossa kirmasi useampia oravia, mutta muut karkasivat kun saavuin kameran kanssa paikalle.

Yksi rohkea piti minua tiiviisti silmällä, samalla kun söi jotain.

Muutaman kuvan räpsäisin, sitten hän päätti lähteä, ilmeisesti mallin palkitsematta jättäminen ei ollut hänen mieleensä.

Huomatkaa kuvaajan ammattimainen kuvausasento, ihan rähmällään.

No niin, jos kokeilisi paremmalla ajalla.

Imuroin juuri ohjelman nimeltä Noiseware, se on ilmainen kohinanpoisto-ohjelma, ikävä vain että ilmainen versio ei anna säätää tallennusasetuksia.

Oletusasetuksissa kuvat pakkaantuvat liiaksi, koukuttaa kyllä lisenssin ostoon.

Testiin valitsin kuvan viime talvelta, kuvattu natriumlampuin valaistussa jäähallissa, ja valo oli minulle yllätys. Tietenkään en ollut opetellut kameran custom-WP säätöä, joten tilanteen painaessa päälle päätin kuvata RAW-muodossa ja säätää jälkeenpäin. Kuva on otettu ISO 1600 ja Olyn 40-150 F4.0-5.6 zoomilla.

Tulos oli tämän näköinen.
Olympuksen omalla Master 2-ohjelmalla säädin kuvan valkotasapainon kohdalleen, mutta koska oransissa valossa ei ollut sinisiä sävyjä, nousi sinisiin asuihin raju kohina.

Kokeilin kuvaan Noisewarea oletusasetuksilla. Kokeilukuva oli ehkä hiukan liian paha, koska muihin kokeilemiini ohjelma sai aikaan kelvollista jälkeä, tämä testikuva meni hiukan "tasaiseksi"

Liitän tähän kaappauksen ennen ja jälkeen Noisewaren, tai näköjään jälkeen ja ennen, hiukan vielä blogin asetukset hakusessa :)

Nyt vain pähkäilemään onko ohjelma 49,90$ arvoinen, hiukan kyllä kutkuttaisi, koska ainakin toistaiseksi otan paljon kuvia olosuhteissa jotka vaativat herkkyyden nostoa.

Ensimmäinen kokeilu.

Ei, en ole mikään blokaaja, en edes lentopallossa.

Kaikkea täytyy kuitenkin kokeilla, paitsi omaa siskoa ja kansantanhuja.

Siksi avasin tämän Blogin, joka tulee luultavasti olemaan sylkykuppi tekotaiteellisille valokuvilleni, ja niiden selittelyyn satunnaisille kulkijoille.

Ensimmäiseksi kuvaksi liitän kuvan omenapuun kukasta.

Kuva on otettu viime keväänä, ja on yksi kuva sarjasta "leikin suurennuslasilla".